Syksystä vaikuttaa tulevan mielenkiintoinen, näin päättelen kun Snyn ensimmäinen yhteydenotto saapui. Meillä on yhteisiä paheita hänen miehensä puhuu imuroimisesta, minun hamstraamisesta. Eli lankojen hankkiminen ihan vain varuiksi kutsuisin tätä kykyä.  Ja ajattelemme samoin niitä ei voi olla liikaa kuten ei kenkiä, käsilaukkuja, huiveja  ei voi olla naisella liikaa ja Snyllä ei myöskään hattuja ole koskaan liian montaa. Sitä en tiedä mitä Snyn mies tuumaa, mutta vaikka muutoin omani kanssa sovussa elellään niin näistä asioista olemme erittäin erimielisiä ja olenkin levitellyt kyseisiä aarteita ympäri kotia, jottei kokonaistilannetta ole helppo havaita ja esim kertoa monetko kengät tai käsilaukku tai montako kiloa lankaa...Sny onkin ilmoittautunut mielenkiintoiselle kurssille, ja kunhan pojat kasvavat ( ei tarvitse kuitenkaan pitää kiirettä) voin myös alkaa harrastamaan kodin ulkopuolella. Väritysvihkonen tulee tarpeeseen, sitä väritellessä tämä äiti jaksaa istua rauhallisena apuna  läksyjen aiheuttaessa mielipahaa koululaisille. Iso kiitos postista ei työpäivän jälkeen enää väsytäkään niin paljoa kuin ennen kuoren avaamista.