image.jpg

Tänään taas pohdin kun töistä ajelin miten epäreilua on, että Joulun odotus ja Joulu ei ole kaikille samanarvoista. Itselleni se on aikaa olla perheen kanssa rauhassa ja rakastaen, joillekin se saattaa olla tuskaa, pelkoa ja ahdistusta täynnä. Elämä tuo eteen suuria ja pieniä murheita  ei niitä itse pääse valitsemaan ja tällä viikolla on töissä tuntunut, että kohtaan  vain niitä ihmisiä jotka ovat jo täysin toivottomia liian suuren taakkansa kanssa, olen yrittänyt heille välittää lämpöä, välittämistä ja pitää yllä tunnetta hei tästä selvitään, yrittänyt edes rippusen heidän taakasta ottaa kannettavaksi.  Varastot alkoivat olla loppu, ja kuinkas ollakaan arjen enkeli lähetti minulle paketin. Kuvattua en saanut sitä tunnetta mikä paketin avattuani koin, helpotus, voimaantuminen ja taas on patterit ladattu kohti huomista on mistä antaa. Puhdistava itku pääsi helpotuksesta ja hyvästä olosta, iso kiitos lähettäjälle, lämpimin ajatuksin ajatellen! 

Sny-kierroksella osallistuin sormikashaasteeseen, tein elämäni ensimmäiset sormikkaat:) ja se mitä te näette kuvassa on luxusta, mutta minä sain paljon muutakin! Kiitos arjen Enkeli!

Haastankin kaikkia näin joulun alla kohtaamaan toinen ihminen ihmisenä ja tekemään edes yhden lahjoituksen hyväntekeväisyyteen. Olisiko se paketti lapselle, joka ei muuten saa lahjaa tai naapurin lumitöiden tekeminen, vai mitä sinä keksit? 

image.jpg