Pakko oli hiukan puikkoja koetella käteen ja jatkaa Noro Kureyonista säärystymiä eteenpäin vaikka nyt olisi ollut käyttöä enempi huivilla hautomaan niskaa. Olen villasukkaihminen, aina villasukat jalassa, suosikkini palmikkoneulotut polvisukat kohta sanovat sopimuksen irti, joten tuumin säärystimet, sillä en ole ikinä neulonut itselleni koskaan sukkia vaikka niitä käsistäni on satoja pareja lähtenyt eteenpäin.... Itseasiassa aina itselle suunnitellut jutut jää ns kesken. Onneksi lapsille ja miehelle on kuitenkin valmistunut lämmikettä. Tämän langan sininen ja lila sävy houkuttelee aina vain uutta kierrosta neuvomaan, voi kun olisi vielä olisi fuksiaa, no ensi talveksi... Mallina kaikkea mahdollista kokeillen saas nähdä mitä siitä parista tulee...